NORDIC DARKNESS & LILLA HUSET

Nordic Darkness

Viime viikolla en ole kerennyt tehdä uusia kuoseja. Koko viikko meni muuttoa tehdessä. Muuton yhteydessä löysin kuitenkin laatikollisen vanhoja luonnoksiani. Useimpien mielestä ne näyttävät varmasti enemmän laatikolliselta takan sytykettä, mutta minulle ne ovat aarteita. Ajan kuluessa vanhat luonnokset saavat uusia ulottuvuuksia. Todellisuudessa ne eivät tietenkään muutu, vaan niiden tekijä muuttuu.
Norther Darkness -kuosin olen tehnyt pari vuotta sitten. Sen lähtökohtana oli mustalla paksulla tussilla tehty luonnos.

Laatikollinen aarteita: piirroksia, sulatettuja pillinpätkiä ja pariton kumihanska

Lähtökohtaisesti uusi kotini vaikuttaa lupaavalta ja sellaiselta paikalta jossa voisin viihtyä pidempäänkin. Tukholman vaikean asuntotilanteen takia lähdin etsimään asuntoa vähän kauempaa. Kehnolla ruotsilla kirjoittamani ilmoitus Blocketissa tuotti pian tulosta ja tartuin intuitiolla heti ensimmäiseen tarjoukseen jonka sain; pieni talo Nackassa järven rannalla. Ei paha!!
 Ennen kuin aloin etsiä uutta kotia minulla oli vahva tunne että tulisin muuttamaan pieneen taloon veden äärelle korkean sillan kupeeseen. Luonnostelin mielikuvani millaisena näin näkymän mökin kuistilta. Aavistukseni oli merkillisen paikkaansapitävä.
 Taloni ei ole sillan alla, mutta tänne päästäkseen pitää ylittää kaksikin veden päältä kulkevaa korkeaa siltaa. Kuistini portailta on 50m rantaan, josta pääsee uimaan ja soutelemaan ja järven toisella puolella on Velamsundsin luonnonsuojelualue.

Ennakkoaavistus tulevasta asuinpaikasta sekä Northern Darkness -kuosin luonnos

Skurubro -silta 

Olen päässyt pahimmasta Suomikoti-ikävästä jo yli, mutta silti kaipaan todella paljon yhtä asiaa. Entinen työhuoneeni Helsingin Kalliossa oli puitteiltaan inspiroiva ja luova ympäristö. Taiteellisten serkkujeni, sekä muiden työhuoneella työskennelleiden läsnäolo ja seura oli työnteon kannalta erittäin tärkeää. Työn ja kodin erottaminen ei valitettavasti tällä hetkellä ole mahdollista, joten minun pitää pystyä tekemään töitä kotona. Uskon kuitenkin että Lilla Huset tarjoaa hyvät puitteet siihen.
Olen asunut täällä nyt muutaman päivän, mutta tuntuu kuin olisin asunut pidempäänkin. Tuntuu kodilta. Täällä on rauhallista ja luonnon läheisyydessä on tilaa hengittää. Kaipuu tälläiseen paikkaan lähtee varmasti lapsuuden kodistani Nokialta, Pyhäjärven rannalta.
 Taloni itään ja etelään avautuvat ikkunat tekevät talosta valoisan ja siksi hyvän piirtämiselle ja maalaamiselle. Pimeinä kaamostalven iltoina on mukava työskennellä avotakan tulen lämmössä tulen rätinää kuunnellen. Puoliksi katettu terassi tuo lisähuoneen kesän ajaksi ja mahdollistaa sotkuisemmatkin projektit. Välillä voi vähän levähtää puiden väliin ripustetussa riippumatossa. Kesällä toteutan pitkäaikaisen haaveeni ja alan kasvattamaan yrttejä ja muita hyötykasveja taloni takapihalla.

Lilla Huset lokakuussa kun kävin katsomassa sitä ekaa kertaa

Luonto on kai aina inspiroinut ihmisiä ja niin kliseistä kuin se onkin niin se inspiroi myös minua. Kävely järven ympärillä ja metsissä minä tahansa vuodenaikana on inspiroivaa. Tähtiä, auringonlaskuja ja sadetta katsellessa syntyvät parhaat ideat. Omassa tapauksessani ideat eivät todennäköisesti liity mitenkään edellämainittuihin luonnonilmiöihin, mutta kiistämätöntä on että luonnon läheisyys saa luovuuden virtaamaan.
 Talven pimeyden keskellä on välillä vaikea löytää inspiraatiota ja energiaa. Nyt on hyvää aikaa penkoa esiin vanhat keskeneräiset projektit ja tehdä ne loppuun kynttilän valossa glögiä juoden. Talvipäivän seisaukseen on muutama viikko ja sitten mennäänkin kohti kesää.

CAPRI

Koska matkustaminen ei tällä hetkellä ole töiden puolesta mahdollista ei auta muu kuin haaveilla siitä. Katselin vanhoja matkakuvia, jotka aina toimivat hyvänä inspiraation lähteenä. Viime kevään Italian roadtripistä inspiroituneena maalasin viikonloppuna sitruunoita ja kävin sunnuntaina hakemassa pizzan.

Roadtrip Italiassa Amalfin rannikolla oli ikimuistoinen. Matkaa suunniteltiin sen verran, että Roomasta vuokrattiin auto etukäteen ja päätettiin että lähdetään ajamaan kohti Napolia. Suunnittelemattomuudesta huolimatta tai juuri sen takia päädyimme mitä inspiroivimpiin paikkoihin ja tilanteisiin sekä tapasimme monenlaisia mielenkiintoisia ihmisiä ja kissoja.

Luonnostelussa käytän apuna valokuvia jotka jäljennöspaperin avulla siirrän akvarellipaperille

Inspiraation poimiminen Italiassa on käsinkosketeltavaa. Hedelmätarhoja on kaikkialla. Kaikki tilanomistajat eivät ehkä ole kovin iloisia kun innokkaat turistit käyvät yön pimeydessä poimimassa matkamuistoja itselleen..

Luonnokset valmiina maalattaviksi

Koskettavin kohtaaminen oli varmasti hotellikissa Piccolo. Se oli syntynyt hotellin sitruunatarhassa ja elänyt hotellissa epätävallisen pitkän kissan elämän. Piccolo oli ollut mukana hotellin perustamisesta lähtien, nähnyt sen loistokkuuden ajat sekä 70-luvulla tehdyn lisäsiiven rakentamisen. Piccolo tunsi asiakkaiden salaisuudet pelkästään nuuhkaisemalla heitä. Puhumattakaan salaisuuksista, joita hotellin henkilökunnalla oli..

Piccolo, erään hotellin aulakissa

Mustekaloja esittelevä tarjoilija neuvoi meille tien salaiselle rannalle. Lähdimme karttaan piirrettyjen ohjeiden mukaan laskeutumaan kohti rantaa. Tie muuttui poluksi ja polku entistä umpeenkasvaneemmaksi poluksi. Sisiliskoja (ja käärmeitä, jonka saimme tietää jälkeenpäin) vilisi kaikkialla ja meillä oli jalassa pelkät flip flopit. Tässä kohtaa kävi mielessä, että saikkailu saattaakin olla hengenvaarallinen. Pensaiden välistä näkyi pystysyora pudotus rotkoon. Alhaalle vihdoin selviytyessämme teimme nokkelan havainnon että alas olisi päässyt myös tietä pitkin.

Salainen ranta

Sitruunoita akryylimaaleilla

Viimeisin majapaikka oli Lihavien kissojen bed & breakfest. Siellä upeasta merimaisemasta Positanon kupeessa nauttivat ihmisten lisäksi noin parisenkymmentä hyvinvoivaa eläkkelle jäänyttä kissavanhusta. Majatalolta oli kulku rannalle. Ensin oli laskeuduttava kaksisataa porrasta ja sitten kuljettava matalan ja kostean tunnelin läpi. Tunneli oli jonkinlainen huoltotunneli joka kuului rannan vieressä olevaan vanhaan huvilaan. Ranta oli kuulunut ennen huvilalle joka oli jäänyt autioksi, mutta paikalliset olivat halunneet ottaa rannan käyttöönsä. Majatalon emäntä kertoi että sillä oli jotain tekemistä mafian kanssa..

Hylätty mafiavilla

Inspiroivista Italian muistelmista takaisin todellisuuteen ja katse kohti uusia"reissuja". Torstaina muuttoauton pakkaaminen ja matka Viking Gabriellalla Tukholmaan. Mikä inspiroiva matka edessä :) Tämä on viides muutto vuoden sisällä ja toivottavasti viimeinen. Saan vihdoin tuotua huonekaluni tänne ja pääsen vihdoin asettumaan aloilleni.

KISSA KIPPURAHÄNTÄ

Olen syntynyt perheeseen jossa oli kissa, Pörri. Pörri oli aluksi mustasukkainen minulle, koska oli tottunut saamaan kaiken huomion itselleen. Pörri kuitenkin tottui minuun ja otti minut suojelevan silmänsä alle. Se vahti minua usein kehtoni reunalla kun nukuin ja tarkkaili omasta rottinkituolistaan kun leikin. Saatoin vetää Pörriä hännästä ja repiä sen turkkia, mutta se ei ikinä raapaissut. Se oli viisas kissa.

Pörrin jälkeen meillä on ollut reilusti yli kymmenen kissaa. Kaikki ovat omana aikanaan tuoneet valtavasti iloa, lämpöä ja huumoria perheeseemme. Kaikki omine kujeineen ja erityispiirteineen. Kissat ovat jättäneet jälkensä minuun ja elämäni ei koskaan tule olemaan täysipainoista ilman kissoja. Omaa kissaa en ole halunnut ottaa alati muuttuvien elämäntilanteideni takia. Onneksi pääsen aina välillä tapaamaan äitini sekä kavereideni kissoja.

Ehkä juuri sen takia toistan usein töissäni kissa-aiheita. Kissat ovat suurin inspiraation lähteeni. Niiden touhujen tarkkailu, ilmeet ja eleet alkavat muotoutua tarinaksi mielessäni ja nämä pienet tarinat on helpoin purkaa kuosien muodossa. Kaikilla kissoilla on erityinen persoonallisuus ja omat tarinat kehrättävinään. Kissojen maailmassa mikä vain on mahdollista.Esittelen teille kissoihin liittyen kuosin jonka nimesin Kissa Kippurahännäksi.

Pörri tarkkailee minua kehdon reunalta

Äiti, minä ja Pörri, 1987

 Kippurahäntä syntyi noin vuosi sitten syksyllä 2015. Sen muusa oli parhaan ystäväni kissa Alfa, joka inspiroi myös Jeminan ja Miikan hääkuosin, Kissojen Syyshäät.

Alfa on monella tapaa erityinen kissa, mutta tällä kertaa kiinnitin erityistä huomiota sen kippuralle menevään häntään. Jeminan mukaan tälle ei ole sen kummallisempaa selitystä. Alfa vain tykkää kipristää häntänsä niin kuin possu.

Kissojen hännät ovat mielestäni hypnotisoivia. Ne muistuttavat myös vähän käärmeitä, jotka puolestaan taas inhottavat ja pelottavat minua. Pahassa painajaisessani suloinen kissa pudottaa häntänsä ja karvainen häntäkäärme alkaa luikerrellen jahdata minua.

Kissa Kippurahäntä ei ole ehkä maailman kaupallisin kuosi juuri tämän söpöys/ällöys aspektinsa vuoksi, mutta jostain syystä se on yksi kaikkien aikojen lempikuoseistani. Ehkä siksi että se kuvastaa hyvin mieleni koukeroita ja suurta rakkauttani kissoihin.

Suunnittelussa käytin apuna valokuvia Alfasta 

LEOPARDIPERHE

Tänään esittelen teille leopardiperheen joka syntyi viikonlopun aikana omassa leopardi - workshopissani. Sunnuntai iltana asuntoni oli vessaa myöten täynnä maalitäpliä, paperisilppua ja likaisia pensseleitä. Oma luovuuteni kaipaa ympärilleen kaaosta ja ainakin kaaoksesta päätellen olen erittäinkin luova..
Halusin tehdä pienen leopardikuosipankin itselleni, koska olen huomannut työnikin kautta että leopardikuosit ovat vuodesta toiseen suosituimpien kuosien joukossa pilkkujen, raitojen, ruutujen ja kukkien kanssa. Pääsääntöisesti sisustuksessa ja naisten pukeutumisessa, mutta myös lasten, vauvojen ja jopa miesten vaatteissa.
 Kuosisuunnittelijan työhön kuuluu siis klassikkojen loputon varioiminen. Kuinka siis tehdä leopardi yhä uudestaan ja uudestaan vuodesta toiseen?

Kuosimalliston rakentaminen perustuu perheajatteluun. Mallisto koostuu pienemmistä perheistä joiden sisällä kuosit toimivat toistensa kanssa ja tukevat toisiaan. Kuosiperheeseen kuuluu yleensä 3-5 kuosia. Niin oikeissa, kuin kuosiperheissäkin ovat perheenjäsenet kaikki erilaisia. Toiset ovat isoja, toiset pieniä, jotkut värikkäitä ja räiskyviä, jotkut rauhallisempia ja tyynempiä. Kaikki ovat omia persoonallisuuksiaan. Perheenjäseniltä voi löytyä samoja piirteitä kuten esimerkiksi äidiltä peritty pitkä häntä tai isoisän suuret korvat. Perheen pää voi olla hyvinkin näyttävä ja taiteellinen jos se saa seurakseen rauhoittavia ja kaupallisempia sisarusprinttejä. Toki perhe voi rakentua myös esimerkiksi jonkin väriteeman ympärille. Hyvässä perheessä on vaihtelua sekä skaalassa että tekniikoissa. Eri tekniikoin toteutettujen kuosien yhdisteleminen saa yksittäiset kuosit näyttämään vieläkin paremmalta toistensa rinnalla. Yksinkertainen mustavalkoinen raita saa räikeän ja taiteellisen kuosin näyttämään vieläkin haluttavammalta.

Saanen esitellä, perhe Leo:

KARI

Kari on piirretty mustalla tussilla

Peheen isä Kari on graafinen suunnittelija. Hän uskoo, että jokaisen muotoilijan tulisi pukeutua mustaan ja asua valkoisessa. Hänen lempiesineensä on Aalto-maljakko. Ihanteidensa mukaisen minimalistisen elämäntavan käytännön toteutus on kuitenkin hieman hankalaa, koska Karin vaimo on lastentarhanopettaja joka tykkää kaikesta kirjavasta ja värikkäästä.

MARJATTA

Marjatta on tehty värillisistä papereista leikkaamalla ja liimaamalla. Tämä kuosi voisi toimia esimerkiksi neule jacquardin mallina.

Karin vaimo Marjatta on lastentarhan täti. Hänen lempiharrastuksiinsa kuuluu neulahuovutus ja virkkaaminen, mutta kaikenlainen askartelu on hänen mieleensä. 

VIHTORI

Vihtori on maalattu akryylimaaleilla ja värieroteltu Photoshopissa

Leopardien perheeseen kuuluu isoisä Vihtori. Vihtori on eläkkeelle siirryttyään alkanut harrastelemaan linnunpönttöjen rakentelua ja lintubongausta. Tuntien paikoillaan odottelu puskassa on Vihtorin mielestä palkitsevaa. Hänen lempilintunsa ovat niitä, jotka maistuvat kanalta.

VUOKKO

Vuokko on maalattu väsiväreillä ja se on tarkoitettu digiprintiksi

Vihtorin vaimo ja perheen isoäiti Vuokko on kuuluisa oopperalaulaja. Vuokko on edelleen komea näky kiiltävässä turkiksessaan. Turkki pysyy kiiltävänä kun sitä nuolee päivittäin ja muistaa ottaa kalanmaksaöljyä aamuin illoin.

VIIVI

Viivi on maalattu akryylimaaleilla ja värieroteltu Photoshopissa

Karin ja Marjatan esikoinen Viivi on nyt teini-iässä. Hänen turkkinsa väritys vaihtui kertaheitolla tummanpuhuvaan gootti väritykseen ja hän on perustanut heavybändin kavereidensa kanssa. Viivin lempiruokia ovat salmiakki ja musta makkara.

 KASPIAN

Kaspian on maalattu vesiväreillä. Kaspianin tekemisessä käytin äitini kissojen tassuja leimasimina.

Mikä sotku!!! Kuka on tepastellut isän maaleissa?!!! Olohuoneen sohva on nyt täynnä pikku Kaspianin tassunjälkiä. Kaspian on vasta pentu, mutta on kovin kiinnostunut isän piirrustusvälineistä.



Olin lauantai-iltana elämäni ensimmäistä kertaa katsomassa kaverini Kaisan kanssa burleskia. Se oli hauska ja viihdyttävä kokemus.
Kaisa kertoi minulle amerikkalaisesta burleskitaiteilijasta Jo Weldonista, joka on kirjoittamassa kirjaa leopardi -kuosien historiasta. Jos leopardit kiinnostavat enemmänkin niin käykää katsomassa makupaloja tulevasta kirjasta osoitteessa:

http://www.historyofleopardprint.com/

Prosessikuvia kuosiworkshopista

TAIKATALVI

Lumi peitti, no ei nyt Muumilaaksoa, mutta lapsuuteni maisemat Tampereella, Nokialla ja Huittisissa. Tämän viikon olen ollut Suomessa lomailemassa ja samalla hoitamassa gradujuttuja ja järjestelemässä tulevaa muuttoa. Hammaslääkärissäkin tuli vihdoin käytyä ja flunssa/vilustuminenkin tietysti tuli.

Olin mummulassa Huittisissa kun pakkanen alkoi kiristyä ja yön aikana taivaalta laskeutui hentoinen lumipeite. Lumen tulo ja pikku pakkanen toivat ainakin minulle energiaa marraskuun pimeyteen. Keitettiin mummun ja papan kanssa ekat glögit ja joulun odotus alkoi. En malta odottaa että pääsen joulukuun alussa muuttamaan uuteen pikku kotiini Tukholman Nackaan. Ripustan jouluvalot kuistille ja lämmittelen pimeinä talvi-iltoina takkatulen edessä glögimukin ja piparirasian kanssa.

Mummulassa en voinut olla kadehtimatta mummun ja papan lämpöisiä toppahousuja kun lähdimme ulos. Talvi on ihana vuodenaika, mutta paleleminen on kamalaa! Tein päätöksen etten aio palella enää yhtään talvea. Kun matkani jatkui Nokialle, lähdin heti toppahousuostoksille Nokian Citymarkettiin.

Lastenvaateosaston läpi kulkiessani vastaan tuli iloinen yllätys kun näin vuosi sitten suunnittelemani talvisen Muumikuosin vauvojen bodyissa ja potkuhousuissa "poikien" ja "tyttöjen" väreissä. Seuraavana päivänä lähdin ruokaostoksille ja samalla esittelemään uusia toppahousujani Kolmenkulman ABC:lle ja lisää yllätyksiä oli luvassa. Martinex oli käyttänyt talvista muumi -kuosiani myös kaikenmallisissa peltipurkeissa ja lasten astioissa.

Talvimaa -kuosi vauvojen bodyissa, Nokian Citymarket

Onnellinen uusien vähän liian lyhyiden toppahousujen omistaja Kolmenkulman ABC:llä.

ABC:llä ihaillessani suunnittelemaani kuosia huomasin että siihen oltiin tehty muutamia muutoksia. Värit olivat erilaiset kuin alkuperäisessä suunnitelmassa ja kuusessa oleva pöllö oltiin korvattu Pikku-Myyllä. Freelance-suunnittelijana myin kaikki oikeudet kuosiin, joten uudella omistajalla on kaikki oikeudet muokata kuosia. Mutta freelance-kuosisuunnittelijan sopimus- ja oikeusasiat ovatkin sitten ihan oma lukunsa.

Tein maisteriopintoihini liittyvän työharjoitteluni Martinex Oy:llä kesällä 2015 ja harjoittelun jälkeen tein heille vielä muutaman Muumi -kuosin freelance-suunnittelijana. Martinex on Raisiossa toimiva lahja- ja taloustarvikkeiden, tekstiilien ja leikkikalujen valmistaja ja tukkuliike.

Talvimaa -kuosi oli neljästä Muumikuosista viimeinen, jonka tein Martinexille freelance-suunnittelijana. Sain melko vapaat kädet mutta suunnittelu tapahtui tietenkin Muumi-lisenssin alla ja heidän ohjenuoriaan noudattaen. Kuosin inspiraationa on tietenkin Tove Janssonin seitsemäs Muumikirja Taikatalvi. Mummulta vuonna 1994 saamani Taikatalvi kirja oli kovassa käytössä kuosia tehdessäni ja sen runsas kuvitus ei jättänyt minua kylmäksi. Kirja oli inspiroiva ja idea kinosten peittämästä metsämaisemasta syntyi helposti. Tuohon aikaan en ollut vielä kovinkaan etevä kuosien tekijä, joten kuosin raportti syntyi vanhanaikaisesti läpi piirtämällä, leikkaamalla ja liimaamalla. Loppuviimeistelyn ja väritykset osasin kuitenkin tehdä tietokoneella.

Olen aina rakastanut Muumeja ja Muumien maailmaa ja uskon että se näkyy töissäni tarinallisuutena sekä runsautena. Tätä Muumirakkauttani kuvaa mielestäni hyvin haastattelutilanne Aalto-yliopiston maisterilinjalle hakiessani. Haastattelussa minulta kysyttiin ketä suunnittelijaa ihailen? Vastasin että en inspiroidu ihmisistä vaan Muumeista! Ihme kyllä pääsin tuon vastauksen jälkeen opiskelemaan!?! Ja unelmien täyttymyshän se oli kun pääsin Martinexille suunnittelemaan Muumi -kuoseja.

Alkuperäinen kuosi omilla värityksilläni

Kylmät säät kuulemma jatkuu niin nyt toppahousut jalkaan ja glögit Muumi -mukiin!
Lomaviikko sai arvoisensa päätöksen tädin ja hänen miehensä luona Sipoossa, jossa tarjoiltiin ihana illallinen ja pääsin vielä saunaan. Aamulla paluu takaisin Tukholmaan ja tietenkin esittelemään myös kuuminta talvimuotia suoraan Suomesta..

Aamulla koitan keretä käydä kurkkaamassa Helsinki-Vantaan Muumikaupassa onko Talvimaa -kuosia esillä myös siellä :)

MAY THE FORCE BE WITH YOU

Kuva: H&

Kuva: H&M

Onhan se mukava tunne, kun näkee itse suunnitelmia kuoseja kaupan hyllyllä!

Tämän Star Wars -lisenssillä tehdyn kuosin suunnittelin viime keväänä tehdessäni harjoittelua H&M:n nuorten tyttöjen osastolla. Se oli yksi ensimmäisistä tehtävistäni ja koin suurta ylpeyttä saadessani näin suuren vastuun ja mahdollisuuden työskennellä yhteistyössä Disneyn kanssa.
Olen suunnitellut lisenssikuoseja aikaisemminkin, mutta tuntui suurelta harppaukselta hypätä Muumeista Star Wars:iin! 

Lisenssisuunnittelu on haastavaa, koska lisenssinhaltijoilla on omat pikkutarkat sääntönsä ja rajoitteensa, joiden puitteissa suunnittelu pitää toteuttaa. Suunnitelmat pitää  aina hyväksyttää lisenssinhaltijalla ennen kuin ne voidaan laittaa tuotantoon. Itse pidän lisenssisuunnittelua haastavana, mutta myös äärettömän mielenkiintoisena suunnittelun muotona. Valmiiksi luodut brändit, tarinat ja maailmat ovat täynnä loputtomia mahdollisuuksia. Lisenssisuunnittelu voi olla niin paljon enemmän kuin Mikki Hiiren naama t-paidassa. 

Nyt kun olen töissä H&M:llä, haluan oppia kaiken myös lisenssisuunnittelusta.
En tule kommentoimaan H&M:ää yrityksenä muuten kuin, että se on paras työpaikka, jossa olen ikinä ollut! Olen ollut nyt yhdeksän kuukautta töissä ja edelleen joka aamu lähden töihin intoa täynnä. Päivät ja viikot menevät nopeasti, koska työ on niin kivaa. Se on monipuolista ja haastavaa, työkaverit ja työyhteisö ovat todella kivoja, työsuhde-edut ovat hyvät, ei tarvitse tehdä ylitöitä eikä ottaa töitä kotiin, palkka on koulutusta vastaava, työnantaja haluaa, että kehitän itseäni jatkuvasti ja se taas antaa mahdollisuuden yrityksessä etenemiseen. Ja ehkä tärkein: lounasravintolan ruoka on ihan sairaan hyvää!!!

Opintojeni alusta asti mieltä on painanut työllistyminen valmistumisen jälkeen. Tiettävästi Suomen työllistyminen vaatetusalalla on lähes olematonta ja viimeisetkin jäljellä olevat yritykset kamppailevat olemassaolostaan. Jotain ruotsalaiset nähtävästi osaavat tehdä paremmin, koska täällä erilaisia vaatetusalan yrityksiä riittää. Onko Suomen tilanteessa kyseessä sitten brändäämisen taidon puutteesta tai uudistumisen pelosta, kuka tietää?

Kaikki työtä etsivät kaupallisesta suunnittelusta kiinnostuneet vaatesuunnittelijat tai kuosisuunnittelijat! Voin lämpimästi suositella hakemaan töitä H&M:ltä. Ja jos joku haluaa jutella asiasta tai saada enemmän tietoja, niin minuun voi rohkeasti olla yhteydessä. Kerron mielelläni lisää H&M:stä ja millaista on ollut asua Tukholmassa.

Kaiken kaikkiaan on ollut hieno vuosi ja koen olevani erittäin onnekas saadessani oman alani työpaikan, jossa viihdyn. Siinä on aihetta juhlaan!

Rakas serkkuni sai tänään myöhästyneen synttärilahjansa, joka oli tietenkin Star Wars -paita.
Nooran mielestä kolmenkympin kynnyksellä ei ole aihetta juhlaan, mutta onhan se nyt juhlimisen arvoista, jos vielä siinä iässä voi pukeutua lastenvaatteisiin..

"And remember.. the Force will be with you, always" OBI WAN KENOBI

KISSOJEN SYYSHÄÄT

Vähän yli vuosi sitten paras ystäväni Jemina meni naimisiin. Sain toimia hänen kaasonaan ja olla häiden suunnittelussa ja järjestelyssä mukana.

Suurin huolenaiheeni häihin liittyen taisi olla se, miten Jeminan ja Miikan kissa Alfa saadaan mukaan häihin. Eihän se voisi kirkkoon tulla eikä oikein juhlapaikallekaan.

Siitä se idea hääkuosiin varmaan lähti.

Ehdotin Jeminalle, että voisin suunnitella hääkuosin kutsukortteja varten ja tämä sopi Jeminalle, koska askarreltuja kortteja hän ei halunnut.

Kuosin suunnittelu lähti siitä, että Jemina lähetti minulle kuvia Alfasta. Puhuimme häiden väriteemasta ja tyylisuunnasta. Kukkia ja jotain vähän retroa.

Kuosin pääosaa näyttelee tietenkin Alfa-Pöpsis, tuo oranssinruskea karvainen komistus joka kissasukulaisineen viettää hääjuhlaa syksyisen kirjavassa puutarhassa. Kuosissa on nähtävissä häävieraiden lisäksi herra Aromaa, rouva Aromaa sekä heidän hätääntynyt sormuspoikansa, joka on tietenkin kadottanut sormuksen!!!

Jemina ja Miika pitivät kuosista niin paljon, että sitä käytettiin korttien lisäksi myös paikkakorteissa, menuissa sekä ohjelmakorteissa.

Hääpaikan koristelu, hääkimppu ja häävaatteet jatkoivat kuosin värimaailmaa. Kaiken kaikkiaan hääkokonaisuudesta tuli kaunis ja harmoninen, mutta myös persoonallinen ja hyvinkin paljon hääparin näköinen. Täytyy mainita että Jeminan hääpuku oli myöskin minun tekemäni.

Kissojen syyshäät –kuosi on hyvä esimerkki siitä, kuinka kuosi voi olla myös personoitu mittatilaustyö tai persoonallinen lahja. Kuosin käyttökohteina vain mielikuvitus on rajana. Itsehän olisin tietysti halunnut tapetoida koko juhlapaikan hääkuosilla, mutta onneksi se ei ollut päätettävissäni.

Ja ei hätää!! Sormuskin löytyi lopulta! Mutta huomasitko mistä..?

Myöhäiset onnittelut Jeminalle, Miikalle ja Alfalle ensimmäisen aviovuoden johdosta ja oikein värikästä syksyn jatkoa teille muille!!!

Valokuva: Tytti Käyhkö

Valokuva: Tytti Käyhkö

Valokuva: Tytti Käyhkö

Valokuva: Tytti Käyhkö

Valokuva: Tytti Käyhkö

Valokuva: Tytti Käyhkö