NORDIC DARKNESS & LILLA HUSET

Nordic Darkness

Viime viikolla en ole kerennyt tehdä uusia kuoseja. Koko viikko meni muuttoa tehdessä. Muuton yhteydessä löysin kuitenkin laatikollisen vanhoja luonnoksiani. Useimpien mielestä ne näyttävät varmasti enemmän laatikolliselta takan sytykettä, mutta minulle ne ovat aarteita. Ajan kuluessa vanhat luonnokset saavat uusia ulottuvuuksia. Todellisuudessa ne eivät tietenkään muutu, vaan niiden tekijä muuttuu.
Norther Darkness -kuosin olen tehnyt pari vuotta sitten. Sen lähtökohtana oli mustalla paksulla tussilla tehty luonnos.

Laatikollinen aarteita: piirroksia, sulatettuja pillinpätkiä ja pariton kumihanska

Lähtökohtaisesti uusi kotini vaikuttaa lupaavalta ja sellaiselta paikalta jossa voisin viihtyä pidempäänkin. Tukholman vaikean asuntotilanteen takia lähdin etsimään asuntoa vähän kauempaa. Kehnolla ruotsilla kirjoittamani ilmoitus Blocketissa tuotti pian tulosta ja tartuin intuitiolla heti ensimmäiseen tarjoukseen jonka sain; pieni talo Nackassa järven rannalla. Ei paha!!
 Ennen kuin aloin etsiä uutta kotia minulla oli vahva tunne että tulisin muuttamaan pieneen taloon veden äärelle korkean sillan kupeeseen. Luonnostelin mielikuvani millaisena näin näkymän mökin kuistilta. Aavistukseni oli merkillisen paikkaansapitävä.
 Taloni ei ole sillan alla, mutta tänne päästäkseen pitää ylittää kaksikin veden päältä kulkevaa korkeaa siltaa. Kuistini portailta on 50m rantaan, josta pääsee uimaan ja soutelemaan ja järven toisella puolella on Velamsundsin luonnonsuojelualue.

Ennakkoaavistus tulevasta asuinpaikasta sekä Northern Darkness -kuosin luonnos

Skurubro -silta 

Olen päässyt pahimmasta Suomikoti-ikävästä jo yli, mutta silti kaipaan todella paljon yhtä asiaa. Entinen työhuoneeni Helsingin Kalliossa oli puitteiltaan inspiroiva ja luova ympäristö. Taiteellisten serkkujeni, sekä muiden työhuoneella työskennelleiden läsnäolo ja seura oli työnteon kannalta erittäin tärkeää. Työn ja kodin erottaminen ei valitettavasti tällä hetkellä ole mahdollista, joten minun pitää pystyä tekemään töitä kotona. Uskon kuitenkin että Lilla Huset tarjoaa hyvät puitteet siihen.
Olen asunut täällä nyt muutaman päivän, mutta tuntuu kuin olisin asunut pidempäänkin. Tuntuu kodilta. Täällä on rauhallista ja luonnon läheisyydessä on tilaa hengittää. Kaipuu tälläiseen paikkaan lähtee varmasti lapsuuden kodistani Nokialta, Pyhäjärven rannalta.
 Taloni itään ja etelään avautuvat ikkunat tekevät talosta valoisan ja siksi hyvän piirtämiselle ja maalaamiselle. Pimeinä kaamostalven iltoina on mukava työskennellä avotakan tulen lämmössä tulen rätinää kuunnellen. Puoliksi katettu terassi tuo lisähuoneen kesän ajaksi ja mahdollistaa sotkuisemmatkin projektit. Välillä voi vähän levähtää puiden väliin ripustetussa riippumatossa. Kesällä toteutan pitkäaikaisen haaveeni ja alan kasvattamaan yrttejä ja muita hyötykasveja taloni takapihalla.

Lilla Huset lokakuussa kun kävin katsomassa sitä ekaa kertaa

Luonto on kai aina inspiroinut ihmisiä ja niin kliseistä kuin se onkin niin se inspiroi myös minua. Kävely järven ympärillä ja metsissä minä tahansa vuodenaikana on inspiroivaa. Tähtiä, auringonlaskuja ja sadetta katsellessa syntyvät parhaat ideat. Omassa tapauksessani ideat eivät todennäköisesti liity mitenkään edellämainittuihin luonnonilmiöihin, mutta kiistämätöntä on että luonnon läheisyys saa luovuuden virtaamaan.
 Talven pimeyden keskellä on välillä vaikea löytää inspiraatiota ja energiaa. Nyt on hyvää aikaa penkoa esiin vanhat keskeneräiset projektit ja tehdä ne loppuun kynttilän valossa glögiä juoden. Talvipäivän seisaukseen on muutama viikko ja sitten mennäänkin kohti kesää.